Määritelmä

Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, jolle on tyypillistä vahvat, tavanomaisesta poikkeavat mielialan vaihtelut. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivällä mieliala voi joko laskea, jolloin kyseessä on masennus tai kohota, joka on merkki maniasta tai hypomaniasta. Jaksojen välissä henkilö voi olla täysin oireeton tai oireet ovat hyvin lieviä. Jotta kaksisuuntainen mielialahäiriö voidaan diagnosoida, yhden jaksoista on oltava hypomaaninen tai maaninen. (Bipoinfo 2017.)

Sairausjaksot voivat olla myös sekamuotoisia, jolloin niissä esiintyy yhtä aikaa sekä masennusta että maniaa. Sekamuotoinen jakso voi olla erityisen tuskallinen, koska sairastuneen ajatustoiminta on hyvin kiihtynyttä, mutta ajatukset masentuneita. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivällä voi olla aistiharhoja tai harhaluuloja, jotka eivät kuitenkaan ole laadultaan ja selkeydeltään samanlaisia kuin skitsofreniaa sairastavalla. (Mielenterveysseura 2017.)

Vaikka kaksisuuntainen mielialahäiriö on suhteellisen yleinen, sen tunnistamiseen liittyy haasteita. Aika oireiden alkamisesta varsinaiseen diagnoosiin saattaa kestää useita vuosia.  Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista vain harva hakeutuu omatoimisesti hoitoon sairauden alkuvaiheessa, ja usein lääkärin vastaanotolle hakeudutaan vasta vakavan ja pitkäaikaisen masennuksen jälkeen. Lisäksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön erottaminen tavanomaisemmasta masennuksesta on usein vaikeaa. (Bipoinfo 2017.)

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön yleisyyttä ei ole pystytty tarkasti määrittelemään, mutta arvioiden mukaan siitä kärsii reilu prosentti väestöstämme. Sairaus puhkeaa yleensä nuorena aikuisena 15–35 vuoden iässä, ja se on yhtä yleinen naisilla ja miehillä. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön syitä ei toistaiseksi tunneta. (Bipoinfo 2017.)

Parantavaa hoitoa ei ole vielä löydetty, mutta oikeanlaisella hoidolla sairastunut voi elää normaalia ja täysipainoista elämää. Lääkehoidoilla on kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa keskeinen merkitys. Hoitojen tärkeimpänä tavoitteena on ehkäistä sairausjaksojen toistuminen. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on yleensä elinikäinen ja edellyttää jatkuvaa lääkehoitoa. Siksi sairauden hallinnan kannalta on erityisen tärkeää, että henkilö hyväksyy sairauden osaksi minäkuvaansa ja on sitoutunut pitkäaikaiseen lääkitykseen. Hoitomyöntyvyys eli sairastuneen kyky toteuttaa suunniteltua hoitoa, on kuitenkin osoittautunut ongelmalliseksi kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä. (Bipoinfo 2017.)

Monille kaksisuuntaisesta mielialahäiriöistä kärsiville ja heidän läheisilleen on tärkeää löytää syitä sairastumiselle. Sairauden syntymekanismeja ei toistaiseksi tunneta, mutta tiedetään, että sen taustalta löytyy joukko biologisia, perinnöllisiä ja ympäristöön liittyviä tekijöitä. Kyseisillä tekijöillä on katsottu olevan vaikutusta myös sairauden kulkuun, sillä ne määrittävät pitkälti myös sen, milloin sairausjaksot alkavat ja miten usein niitä esiintyy. (Bipoinfo 2017.)

Asiantuntijoiden mukaan kaksisuuntainen mielialahäiriö on psykiatriseksi sairaudeksi poikkeuksellisen biologinen. Sen arvellaan olevan monin psyykkisin oirein ilmenevä aivojen kemiallinen häiriö, joka syntyy aivoissa olevien välittäjäaineiden, kuten noradrenaliinin, serotoniinin ja dopamiinin välisestä epätasapainosta. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy myös vahva perinnöllinen alttius, joka on pystytty osoittamaan tieteellisesti muun muassa tutkimalla identtisiä kaksosia.  Lisäksi erilaiset stressaavat elämäntilanteet tai alkoholin ja muiden päihteiden runsas käyttö voivat laukaista sairauden. (Bipoinfo 2017.)

Hoito

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallinnan perusedellytys on kyky hyväksyä alttiutensa sairastua toistuviin mania- ja depressiojaksoihin. Sairausjaksojen toistumista voidaan useimpien kohdalla olennaisesti vähentää tai jopa kokonaan estää asianmukaisella lääkityksellä tai elämäntapojen muutoksella. (Terveyskirjasto 2017.)

Keskeisin keino estää toistuvia sairausjaksoja on joko jatkuva tai heti sairausjaksojen esioireiden ilmetessä aloitettu lääkitys. Monet kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuvat suhtautuvat kuitenkin torjuvasti lääkehoitoon tai lopettavat sen manian tai hypomanian alkaessa eli juuri silloin, kun he eniten hyötyisivät lääkkeiden käytöstä. Sairausjaksoja olennaisesti lyhentävän tai niiden toistumista estävän lääkehoidon toteuttaminen on hankalaa, jos henkilö ei psykiatrisiin sairauksiin usein liittyvän häpeän vuoksi tai muista syistä hyväksy sairauttaan. (Terveyskirjasto 2017.) Toisaalta sairaus saa nykypäivänä yhä useammin kasvot ja esimerkiksi suosittu laulaja Cheek on kertonut julkisuuteen sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Näin ollen kertominen voi tulla muillekin helpommaksi.

Monet sairaudesta kärsivät ovat sairausjaksojen välillä täysin oireettomia. Mahdolliset uusiutuvat sairausjaksot ovat olennaisesti helpompia hallita, jos sairastumisalttiudesta kärsivä oppii tunnistamaan uusiutuvalle sairausjaksolle ominaiset varomerkit tai esioireet. Tällaisia uusiutuvan sairausjakson esioireita voivat olla mielialan, unen tarpeen, keskittymiskyvyn, energisyyden, itsetunnon ja seksuaalisen mielenkiinnon pienet muutokset. Varomerkkien tunnistaminen auttaa kääntymään lääkärin puoleen ja estämään vakavan sairausjakson kehittymisen tai pitkittymisen. Tässä mielessä moni sairausalttiudesta kärsivä opettelee pitämään yksinkertaista mieliala- ja oirepäiväkirjaa. (Terveyskirjasto 2017.)

Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivälle on arvokasta, jos hänen puolisonsa, vanhempansa tai ystävänsä voivat tukea häntä sairauden eri vaiheissa. Hyvä ystävä tai puoliso huomaa manian esioireet hoitavaa lääkäriä aikaisemmin. Puolisoiden välisiä suhteita voi kuitenkin kiristää, jos pikkuriidat tai tavanomaiset mielialan vaihtelut nähdään aina sairauden esioireina. Puolison, ystävän ja hoitavan lääkärin kanssa kannattaa tehdä suunnitelma, kuinka toimia sairausjaksojen esioireiden ilmetessä. (Terveyskirjasto 2017.)

Arki ja selviytyminen

Bipoinfon (2017) sivuilla eräs kokemusasiantuntija kuvailee omia hallintakeinojaan näin.

”Omat keinoni hallita kaksisuuntaista mielialahäiriötä kulminoituu oikeastaan kolmeen asiaan: selviytymiskeskeiseen ajattelutapaan, hyvään hoitosuhteeseen ja oikeaan lääkehoitoon. Selviytymiskeskeinen ajattelu tarkoittaa sitä, että tiedostan ja hyväksyn sairauden aiheuttamat oireet, mutta en koskaan anna niille valtaa. Toisin sanoen, jos huomaan sairauden nostavan päätään, suhtaudun siihen rauhallisesti ja tiedostan koko ajan missä mennään. Selviytymiskeskeisen ajattelun lähtökohtana on halu hoitaa itseään.  Se perustuu haluun ymmärtää ja tuntea oma sairaus. Selviytymiskeskeisen ajattelun avulla on mahdollista motivoitua omaan kuntoutumiseen realistisella tavalla.”

Kokemusasiantuntijan kommentista huokuu vahva itseluottamus sairauden hoidosta. Hän selkeästi uskoo itse voivansa vaikuttaa siihen miten antaa sairauden ilmetä elämässään. Mielestäni on hienoa kuulla, että on mahdollista olla omien tunteidensa herra, vaikkakin bipolaarisuuden kanssa.

Päihteet ja sairaus

Alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä kannattaa välttää. Vähänkin suurempi alkoholin käyttö rikkoo helposti univalverytmin altistaen sairausjaksojen uusiutumiselle. Päihdeongelma huonontaa sairauden ennustetta heikentäessään arvostelukykyä ja lisätessään itsetuhokäyttäytymisen riskiä. Kannabiksen käyttö voi pidentää tai tihentää sairausjaksoja sekä lisätä maanisia oireita. (Terveyskirjasto 2017.)

Päihteiden rooli tuntuu olevan melkein aina läsnä puhuttaessa mielenterveysongelmista. Ollessani avopalvelujen puolella harjoittelussa huomasin, että päihteet olivat olleet osa monen elämää. En usko, että sairautta voi suoranaisesti pistää päihteiden piikkiin, mutta sillä on varmasti oma osansa mielenterveysongelmien synnyssä. Muistan itse kouluajoilta, että päihteistä puhuttiin vaarallisina, mutta niitä ei koskaan liitetty mielenterveydellisiin aiheisiin. Puhuttiin vain siitä, kuinka riippuvuus on haitaksi ihmiselle. Mielestäni myös mielenterveydellinen puoli tulisi tuoda esille jo koulun opetuksessa. Päihteiden niin sanottu viihdekäyttö kuuluu aikuisuudessa monen arkeen, sosiaaliseen elämään, juhlapyhiin ja siksi niistä ei pitäisi puhua kuitenkaan liian mustavalkoisesti, vaikka lapsuuteen päihteiden ei pitäisi kuulua.

Sosiaaliohjaajana

Koen, että on tärkeää lähestyä jokaista asiakasta yksilönä. Olennaista on kuunnella toisen tarpeita, ja pyrkiä auttamaan niiden pohjalta. Psykoterapeutti Philippa Perry kertoo oman mieleipiteensä bipolaarisuuden diagnosoinnista dokumentissa Bipolaarisuus (2015). Hän uskoo, että jokaiselta löytyy yksilöllinen tarina, joka on vaikuttanut sairastumiseen. Biologisten tekijöiden sijaan Perry painottaa lähestymistavassaan ympäristötekijöiden merkitystä sairastumisessa. Hän esittää mielestäni hyvän huomion siitä, että vaikka diagnoosin saaminen voi olla jollekin helpotus ja auttaa oireiden ymmärtämisessä, se voi myös lakkauttaa itsetutkiskelun.

Tarinat, joita kerromme itsellemme vaikuttavat siihen, kuinka näemme oman elämämme ja mahdollisuudet vaikuttaa siihen. Esimerkiksi jos ihminen uskoo oireidensa olevan geeniperäisiä ja oman vaikutusvallan ulkopuolella, on hyvin todennäköistä, että tämä yksilö ei edes pyri vaikuttamaan oireisiinsa itse. Jos taas henkilö uskoo, että hän kykenee omalla toiminnallaan hallita oireitaan, voi hallintakeinojen opettelu olla luontevampaa. Tätä kutsutaan pystyvyyden tunteeksi, jolla on suuri merkitys siihen opettelemmeko ja opimmeko uusia oireiden hallintakeinoja (Helkama 2007).

Dokumentissa (Bipolaarisuus 2015) haastateltiin ja seurattiin kolmen kaksisuuntaista-mielialaa sairastavan henkilön elämää. Sairaus esiintyi hyvin erilaisena kunkin elämässä, mikä sai minut pohtimaan, voiko Perryn teoria ympäristön vaikutuksen merkityksestä olla totta. Eräs haastateltavista kertoi että ilman lääkkeitään hän uskoo, että olisi kuollut jo aikapäivää sitten. Tämä haastateltava oli vahvasti sitä mieltä, että hän on syntynyt sairautensa kanssa, eikä siihen voi vaikuttaa muutoin kuin lääkkeillä. Perry haastoi tämän ajattelutavan, jonka seurauksena henkilö päätyi kokeilemaan psykoterapiaa ensimmäistä kertaa elämässään lääkehoidon rinnalla.

Pohdinkin, mikä on terapian ja lääkkeiden rooli mielenterveyskuntoutujan elämässä. Lääkärit suhtautuivat bipolaarisuuteen samalla tavoin kuin esimerkiksi diabetekeseen suhtauduttaisiin. Kuitenkin sosiaalialan näkökulmasta en voi olla painottamatta ympäristön ja etenkin sosiaalisten suhteiden merkitystä mielenterveysongelmissa. Uskon, että tietyt geenit voivat altistaa jollekin sairaudelle enemmän kuin toiset, mutta ympäristötekijät määrittävät, mitkä geenit henkilöllä aktivoituvat ja milloin. Näin ollen lääkehoito ei saisi mielestäni koskaan olla ainoa hoitomuoto mielenterveyskuntoutujan elämässä.

Lähteet

Bipoinfo 2017. Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Verkkodokumentti. <http://www.bipoinfo.fi/kaksisuuntainen-mielialahairio/mikae-on-kaksisuuntainen-mielialahaeirioe>. Luettu 9.5.2017.

Bipoinfo 2017. Mika aiheuttaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Verkkodokumentti. <http://www.bipoinfo.fi/kaksisuuntainen-mielialahairio/mikae-aiheuttaa-kaksisuuntaisen-mielialahaeirioen>. Luettu 9.5.2017.

Bipoinfo 2017. Selviytyminen arjesta. Verkkodokumentti. <http://www.bipoinfo.fi/selviytyminen-arjesta/potilaan-tarina-hulluuden-ja-sekasorron-partaalta-tasapainoiseen-arkeen>. Luettu 9.5.2017.

Helkama, Klaus 2007. Sosialisaatio ja sosiaalinen kehitys. Teoksessa Helkama, Klaus – Myllyniemi, Rauni – Liebkind, Karmela 2007. Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita.

Mielenterveysseura 2017. Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Verkkodokumentti. <http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/mielenterveyden-h%C3%A4iri%C3%B6t/kaksisuuntainen-mielialah%C3%A4iri%C3%B6>. Luettu 9.5.2017.

Perry, Philippa 2015. Bipolaarisuus (Being Bipolar), Britannia 2015. Julkaistu 23.03.2017 Yle Teemalla.

Terveyskirjasto 2017. Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Verkkodokumentti. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00378>. Luettu 9.5.2017.